Silmarillion

Hobittien maailman esihistoria Tarutaituri Tolkienin Silmarillion-eepos teoksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi upeasti kuvitettuna, tarkistettuna laitoksena. J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta on 1900-luvun luetuimpia ja rakastetuimpia merkkiteoksia. Pääteoksenaan Tolkien itse piti kuitenkin Silmarillionia, jonka hän suunnitteli luomansa fantasiamaailman esihistoriaksi luomismyytteineen kaikkineen. Keskeisenä on tarina haltioiden kolmesta silmarilista, jalokivestä, jotka anastaa paha Melkor. Huikean tarinan pääteemoja ovat vallanhimon ja luovuuden välinen ristiriita sekä kaiken katoavaisuus. Jalokiven lailla tarujen lomassa kimmeltää Berenin ja Lúthienin rakkaustarina. Silmarillion jäi viimeistelyä vaille kirjailijan kuollessa 1973, ja sen toimitti valmiiksi hänen poikansa Christopher Tolkien, keskiajan tutkija isänsä tavoin. Tuloksena on unohtumaton tarina, jonka menestys maailmalla vetää vertoja Taru Sormusten herrasta -klassikolle. Kuvitetun laitoksen johdantona on J. R. R. Tolkienin vuonna 1951 kirjoittama kirje, jossa hän esittää loistokkaan tiivistelmän luomansa maailman varhaisvaiheista. Kirjan jylhästä kuvituksesta vastaa Ted Nasmith, jonka töitä on nähty mm. monissa Tolkien-kalentereissa. Ensimmäinen hänen kuvittamansa Silmarillion ilmestyi Englannissa jo 1998. Suomeksi se julkaistaan nyt ensi kertaa ja kuvitukseltaan huomattavasti varhaista versiota laajempana. John Ronald Reuel Tolkien (1892-1973) tunnetaan nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Etelä-Afrikassa brittiläiseen perheeseen syntynyt Tolkien muutti jo kolmevuotiaana Englantiin ja varttui Birminghamin lähistöllä Sareholen myllyn tienoilla. Tämä idyllinen lapsuudenmaisema näkyy hänen kirjojensa hobittien vehreissä asuinsijoissa. Elämäntyönsä Tolkien teki Oxfordin yliopistossa anglosaksin sekä englannin kielen ja kirjallisuuden professorina. Jo nuorena miehenä hän kuitenkin kiinnostui muinaisista myyteistä, muun muassa Kalevalasta, ja omien "haltiakielten" luomisesta. Tolkien halusi kirjoittaa mytologian Englannille, ja tästä ideasta kehittyi vähitellen suuri tarukokoelma, Silmarillion, jota Tolkien hioi koko aikuisikänsä ajan. Tolkien kertoi myös paljon satuja neljälle lapselleen ja näistä syntyi hänen esikoisromaaninsa Hobitti (1937), klassinen etsintäretki, jossa pienikokoinen hobitti Bilbo Reppuli, 13 kääpiötä ja velho Gandalf lähtevät vaatimaan takaisin lohikäärme Smaugin anastamaa kulta-aarretta. Varsinaisen läpimurtonsa Tolkien teki 60-luvulla, jolloin hänen Hobitin jatkoksi kirjoittamansa tuhatsivuinen fantasiajärkäle Taru Sormusten herrasta (1954–55) herätti vastakaikua amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Taru Sormusten herrasta kertoo hyvän ja pahan taistelusta ja siitä kuinka kaikista pienimmätkin voivat kyetä suuriin urotöihin. Tolkien yhdisti eeppiseen seikkailutarinaan aineksia Silmarillion-myyteistään. Tuloksena oli nykykirjallisuudessa hyvin ainutlaatuinen teos, joka on säilyttänyt suosionsa lukijapolvelta toiselle, poikinut kokonaisen kirjallisuuden lajityypin ja valittu lukuisissa äänestyksissä 1900-luvun vuosisadan kirjaksi. Tolkienin kuoleman jälkeen hänen poikansa Christopher toimitti Silmarillionin julkaisukuntoon. Kirjailijaprofessorin laajasta kirjallisesta jäämistöstä on sittemmin julkaistu myös monia muita löytöjä, kuten hilpeän mielikuvituksellinen pienoisromaani Roverandom.